Tänään lähdettiin poikien ja vanhempieni kanssa puolukoille ja nauttimaan upeasta syysilmasta. Mukaan reppuun pakattiin kahvia, mehua ja keksejä. Pari litraa saatiin puolukkaa, eikä enempää ollut tarkoituskaan saada. Samassa saatiin liikkua metsässä, mistä pojat kovasti tykkäävät niin kuin minäkin ja ihailla kauniita ruskan värittämiä puita ja kasveja. Kun puolukkaa oli riittävästi, nautittiin vielä eväistä. Miten kahvi voikin maistua niin hyvältä metsässä!? Tässä puolukoitamme.


Kerran, kun taas oltiin poikien kanssa seikkailemassa naapurin metsässä, törmättiin tähän kiveen, joka minusta oli ilmeetään niin surullisen näköinen, että kävin yhtenä päivänä ottamassa siitä kuvan. Näettekö tässä kivessä samat "kasvot" kuin minäkin?


Samalla reissulla, kun pyrähdin kameran kanssa naapurin metsässä, huomasin vanhan pihapihlajamme juurella hienoja väriyhdistelmiä. Vihreä sammal, puunrungon harmaat sävyt ja kuihtuneet lehdet ovat saaneet vieraakseen loistavan keltaisen humalan latvan.


Mitäpä vielä...Punajuuret on säilötty ja pian ehkä päästään jo maistelemaan niitä. Perunat oltiin nostamassa kahdessa erässä vanhempieni luona, sillä niitä tuli paljon. Onpahan ainakin syötävää talveksi. Porkkanat ovat edelleen maassa, mutta taidan ne ensi viikolla ottaa ylös. Haravontikin on jo aloitettu, mutta vähän kaipaisi sellaista pientä pakkasta, joka antaisi puhtia lehtien putoamiseen.