Ihan hullua, miten yksi lause voi saada haaveilemaan ensilumesta. Mieheni sanoi minulle yhtenä aamuna kiusallaan, kun olin vielä peiton alla unisena ja hän lähdössä töihin, että on satanut lunta. Hetihän ymmärsin, että totta se ei voinut olla, mutta ajatus lumesta sai minut aivan pirteäksi. Rakastan eri vuodenaikoja ja niiden vaihtuminen on sellaista ihanaa luonnon leikkiä, jota on pakko aamulla ikkunasta kurkistaa ja päivän mittaan käydä siitä useasti ulkona nauttimassa. Eilen, kun ajeltiin sellaista idyllistä maaseututietä ja aurinko paistoi, ruskan värit vain leiskuivat upeina meidän ympärillämme ja sitä ei voinut kuin ihailla, mutta silti se pieni talven odotus on jo puraissut minua ja asustelee kenties isovarpaassani. Siksipä taidan taas ryhtyä kutomaan villasukkia. =)

Kun tämä pieni pakkaskeiju herää uniltaan, taitaa talvi jo pikkuhiljaa tulla.